Mun joulu meni hyvin, vaikkakin kovin äkkiä. Maanantaina menin Suinulaan vanhempieni luo. Isin kanssa raahattiin täältä sinne jos jonkinmoista purkkia ja kattilaa. Maanantai illan vielä vietin leipoen, tein mm. kuppikakkuja ja kanelipullia. Tiistaina tein rosollin ja luumukiisselin, kaiken muun olinkin tehnyt jo aiemmin.
Meidän joulu ei ollut mitenkään suuresti tavallisesta poikkeava. Aamulla käytiin tallilla ja myöhemmin Pappa ja Joonaveli tuli meille syömään ja illalla jaettiin lahjat. Kynttilöitä taidettiin polttaa miltei koko päivä. Siinähän se oikeestaan olikin.Saunassa tietysti käytiin ja katottiin vähän telkkaria. Olin niin valmistautunut valvomaan yömyöhään, mutta niin siinä taas kävikin että hyvä jos kymmeneen jaksoin olla hereillä.

riisipuuroo aamiaiseksi

pullat, lakrtisirasiassa florentiinit, kuppikakut, puolukkajäädyke, kermavaahto ja lasipurkissa suklaakaurakeksit

  

puolukkajäädyke. ei mikään maailman kaunein pinta koska vuoka piti vuorata elmukelmulla ja se siitä jäi noi viivat

Lahjaksi sain ihan perus juttuja esim. muumimuki nipsu kuvalla, valkosia lakanoita, viinilaseja 8 kpl, pyjamahaalari ja kaikkein paras mitä sain oli RYAN GOSLING VÄRITYSKIRJA !!! aivan huikee, ja keltäpäs muulta kun Heiniltä:) 

Hyvää loppu vuotta <3 

ps. kiitos joulukorteista !

Mulla tulee oleen tää viikko varmasti yhtä hyrskynmyrskyä ja kiirettä, koska oon haukannut ehkä vähän liian ison palan tätä joulua.. Jos noin voi sanoo. Nyt kun mummua ei enään ole, on mun täytynyt ottaa ohjat käteen, ainakin ruuanlaitossa, koska äiti ei oo ihan sitä tyyppiä:)

Mulla on siis suunnitteilla että teen kaikki laatikot, alusta loppuun ihan itse. Eli porkkana-, peruna-, ja lanttulaatikko. Eikä siinä vielä kaikki, pelkkä yksi laatikko jokaista ei riitä. Täytyy olla monta.
No sitten on rosolli ja sen kastike, ne on ihan iisipiisit. Ja kaikki kinkut sun muut kalat mitkä ostetaan valmiina.
Jälkiruuat. Oon suunnitellut tekeväni puolukkajäädykkeen, jouluisia kuppikakkuja, jotain ihme florentiineja josta en edes tiedä mitä ne on, suklaakaurakeksejä, pullia, luumukiisseliä, joulutorttuja ja en edes muista oliko vielä jotain muuta. Luultavimminkin.
Eikä pidä unohtaa riisipuuroo. Sitä pitää olla.
Ei pelkästään se että miten ehdin tekeen tän kaiken tällä viikolla, vaan se kaupassa käynti, listojen tekeminen ja ylipäänsäkin kaiken organisointi. Voi olla että maanantaina toteen että empä saanut mitään aikaseks ja sitten onkin pakko ajaa kahtasataa Prismaan, siinä toivossa että joulu olis vielä pelastettavissa.

Toivottavasti en joudu lisään tänne kuvaa vaan palaneista joulutortuista...Mutta katotaan mitä saan aikaseks :)

Sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen

Aina pitäisi muistaa, että sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen. Ei kukaan muu. Ei parasystävä, ei poikaystävä eikä isä tai äiti. Vaan sinä. Sinä itse elät omaa elämääsi varten, et muiden elämää. Eikä kukaan muu voi elää sinun elämääsi.
Minä en tätä aina muista. Yritän muistuttaa siitä joka päivä itseäni ja tehdä valintani oman onneni ja omatuntoni mukaan. Mutta välillä omatuntoni on sitä että yritän miellyttää muita, jolloin ehkä se onni jääkin taka-alalle.
Minulla on ollut kaapissa pitkään kirje, sen nimi on ''Mielen kohennus kirje Ellalle''. Sain tehtäväkseni lukea sen silloin kun tunnen siihen tarvetta. En muista onko se ollut kaapissa puoli vuotta, vuoden vai ylikin. En ole kokenut tarvetta lukea sitä koska olen ollut niin täynnä onnea, iloa ja rakkautta. Mutta äsken hipsin makkariin, nousin jakkaralle, kurotin käteni kaapin ylähyllylle ja kaivoin esille tämän kirjeen. Avasin ja luin sen, se menee näin (entiedä saisinko paljastaa sisällön tänne, mutta mun on ehkä pakko koska se liikutti mua paljon)

Ella

On hetkiä jolloin et muista millainen olet. Hetkiä jolloin tunnet arvottomuutta, huonommuutta ja surua. Silloin sinun on määrä lukea tämä kirje. Sillä minä en milloinkaan unohda kuinka ainutlaatuinen olet, ja olen siitä ihmeellinen että saan sinut muistamaan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Maailmassa on vain yksi sinä! Vain yksi Ella jonka sydän on kultaa. Olet ihmeellinen! Olen tiennyt sen jo pitkään. Olet kaunis ja pidetty, muttet silti ole koskaan menettänyt nöyryyttäsi, ja se yhdessä kiltteytesi kanssa tekee sinut sisäisesti kauniiksi. Ja sen minä aina näen sinusta, kuulen sen kirkkaassa naurussasi ja ymmärrän sen hellyydestäsi. Älä epäile itseäsi rakas kissa, luota vaistoosi AINA kaikessa. Se mikä tuntuu hyvältä on oikein. Opi kuuntelemaan sydäntäsi. Luota itseesi. Sinulla on viisautta jota et itse käsitä. Se on sosiaalista sekä emotionaalista viisautta. Se tarkoittaa sitä että ymmärrät ihmisiä ja tunteita ja se taas tarkoittaa sitä että elät Salaisuuden taajuudella. Salaisuus on lahja joka on annettu sinulle sillä sinä osaat käyttää sitä oikein. Pystyt mihin vain kun rakastat itseäsi ja luotat vaistoosi. Elämäsi on alussa jokainen aamu! (tätä en tajunnu tai luin väärin) Et elä vankina siinä vaan olet vapaa muuttamaan kaiken. Olet rohkea tiedän sen. Olet leijona, et epäröi käydä kohti vaikeitakin asioita sillä sinulla on oikeudentaju joka kertoo sinulle milloin teet oikein. Älä ole epävarma, ympärilläsi on niin paljon rakkautta, et koskaan tule jäämään yksin. Ihailen sinua! Katso miten paljon olet jo saanut aikaan, katso millaista elämää elät. Et ole enään sama tyttö kuin kolme vuotta sitten, nyt olet ottanut vastuuta ja olen niin ylpeä sinusta. Ja tiedätkö... kun minulla on pahamieli, mietin miten monin tavoin sinä olet minua naurattanut. (kanahampurilainen!) Hymyilen kun ajattelen sinua ja jos uskot ja luotat minuun, voit uskoa ja luottaa myös itseesi, sillä en epäile hetkeäkään ettetkö pärjäisi ja eläisi upeaa elämää!! Olet todella ainutlaatuinen ja rakas. Olen kiitollinen sinusta ja haluan olla ystäväsi. Olet uskomaton olet ainutlaatuinen

Ja vaikka elämä kuljettaisi maan ääriin, ei yhteys toisiimme katkea milloinkaan

Nuoruus on seikkailu ja elämä ruusuilla tanssimista <3

Ella rakas- usko itseesi

Kun luin tämän kirjeen, itkin. Itkin niin paljon että kyyneleet tippuivat paperin päälle ja siihen jäi rumia töhröjä. Mutta että helpotti. 

Jokaisella pitäisi olla ystävänään kaunis ihana kirjeitä kirjoittava Peppi. 

Olen niin niiin niin kiitollinen. Haluan lähettää ja lähetän, niiiin paljon rakkautta Italiaan, sinne missä on minun Keisarinmorsian <3 

-Kiitos-

Rakastan, en vihaa

Mä rakastan Miksua

Mä rakastan mun perhettä.

Mä rakastan eläimiä.

Mä rakastan luontoa.

Mä rakastan ruokaa.

Mä rakastan sitä että kohta on joulu.

Mä rakastan tätä talvea.

Mä rakastan kirjoja kirjahyllyssä.

Mä rakastan ens kesää.

Mä rakastan musiikkia.

Mä rakastan itkee.

Mä rakastan nauraa.

Mä rakastan kertoa asioita.

Mä yritän rakastaa kaikkea ja jokaista

Tohon viimeseen meidän kaikkien pitäis pyrkiä. Mulla olis erinomainen ehdotus jokaikiselle ihmiselle joka tätä lukee.

Voitaisiinko lopettaa pahan puhuminen? Kuka siitä hyötyy yhtään mitään, kenelle siitä tulee hyvä mieli? Tuskin kenellekkään loppupeleissä. Mitä jos puhuttaisiinkin aina ja kaikista vain hyviä asioita. Eikös hyvä mieli ole parempi kuin huono mieli? Miksi puhutaan toisesta pahaa ja nauretaan, koska huumorinhan ei koskaan pitäisi satuttaa ketään?

Voitaisiinko lakata olemasta kateellisia? Jokainenhan luo oman elämänsä ja sen kulun ihan itse, omilla ajatuksilla. Olethan sitä mitä ajattelet ja vedäthän juuri niitä asioita puoleesi. Rupea siis ajatteleen niitä asioita joita itse haluat ja keskity hyvään, siihen mitä omalle elämällesi haluat. Sillä kateus tuskin auttaa asiaan. 

Kaikista tärkein minkä haluaisin maailmasta loppuvan, on kosto. Mitä jos korvattaisiin kosto myötätunnolla ja anteeksi annolla? Kuvitellaanpa maailma ilman sotia. Vaikeaa, kun näin äkkiseltään miettii. Mutta kuvitellaampa maailma ilman kostoa. Voisin laittaa pääni pantiksi että jokainen sota on alkanut siitä että joku on sanonut tai tehnyt väärin jotakuta toista kohtaan, vahingossa tai tahallaan, siitä on seurannut kosto joka on lopulta johtanut sotaan. Asiat ovat saattaneet alunperin olla hyvinkin mitättömiä, mutta jos kumpikaan osapuoli ei osaa antaa anteeksi, kukin voi hyvin päätellä mikä on lopputulos. Eli mitäpä jos asioihin oltaisiinkin suhtauduttu myötätunnolla ja anteeksiannolla. En usko että mitään pahaa ainakaan olisi silloin päässyt tapahtumaan. 

Ei oikeestaan muuta, nauttikaa elämästä, rakastakaa ja antakaa anteeksi! Hyvää joulua, se on pian!

Tule joulu kultainen!

Mä oon niiiiiiin joulufiiliksissä niin niin niin! Harmi kun on vasta marraskuu, sillä en ihan kehtaa vielä ruveta laittaan karkkeja kalenteriin ja väsään piparkakkutaloo. Kalenterin oon kyllä ehdottomasti asentanut jo seinälle. Ja sen verran intoillu että oon tehny listan niistä joille lähetän kortin ja listan siitä mitä kaikkee haluan tehä jouluna (sen verran huspsu oon että kaikki mielekkäätkin asiat saattaa hyvin päästä unohtuun siinä vaiheessa kun rupeen touhottaan)!
Tänään piti mennä ostaan pelkästään jouluvalot, kynttelikkö ja jouluisia kynttilöitä.. No onnistuttiin ostaan kynttelikkö ja valot, mutta kaikki kynttilät jäi kauppaan, mutta ne korvaskin kaikki ihanat askartelutarvikkeet mitä hamstrasin Sinooperista ja Tigeristä. Oi mä olisin voinut ostaa ne kaupat tyhjiks!! Muut käy shoppaa vaatteita, mä tykkään askarrella. Huomiseks tai ylihuomiseks oon funtsinut että menisin Ikeasta ostaan oikein oman hyllykön mun kaikille ompelu-askartelu-maalaus-piirtelyvälineille! Mahtavaa.
Ja hei, toivomus, LÄHETÄ MULLE JOULUKORTTI!

ei tarvi heti alkaa pilkkaan tai laittaa tätä mihinkää mokiin, nää on kuitenki tänää rakkaudella tehty!

mummu teki mulle joskus kaaaauan aikaa sitten kalenterin, nyt reuna repsottaa 

rakkaus

Oivoi, taas aikaa päässyt jonkun verran vierähtään viime kerrasta kun kirjotin. Mutta täytyy jälleen kerran harmikseni todeta että mitään suurenmoisia ei oo tällä välin ehtinyt tapahtuakaan, viikon verran ehdin oleen Suinulassa evakossa ja lisäksi sinne on syntymässä kissanpentuja ihan näillä näppäimillä (jos haluaa pennun, kannattaa pian varata)!  Siinä siis oli hurjimmat uutiset.
Sen lisäksi maanantaina ja eilen olin Valkeakoskella Rinan kanssa, koska olin hänelle opinnäytetyönmallina. Rinan opinnäytetyönä oli tehdä Tuhkimo. Siihen sopiva kampaus ja meikki tehtiin maanantaina koemielessä ja eilen sama homma uusiksi paitsi lisäksi puin ihastuttavan mekon (kuului rinan siskopuolelle) ja Rinan ihan itse askarteleman sinisen hiuspannan.
Molemmat päivät oli aika uuvuttavia, raitista ilmaa ei juurikaan noina päivinä hengitetty, kampaus oli suuri ja 25 pinniä kiristi ja nipisti joka puolelta, päänsärky siis iski väkisinkin kumpanakin päivänä. Eilen kotiin tullessani meinasi itku tulla kun aloin purkaan kampausta. Meinasin muutamaan otteeseen hakea sakset, sillä tupeeraukset olivat niin ylivoimaisia että en tiennyt mistä suunnasta ja millä harjalla niitä olisin selvitellyt.
Lopuksi kun olin hammasta purren saanut hiukset auki, tulin siihen tulokseen että mun hiuksiin ei enää yksiäkään tupeerattuja sormikiharoita tehdä! Olihan tässä hommassa tietty se aivan ihana puoli että sain ilmasen hiusten värjäyksen ja ripsihuollon!
Eivaan, kokonaisuudessaankin kaikki tää oli erittäin mukavaa:)

maanantai, hiustenvärjäys alkamassa

Joskus päässä ei liiku mitään järkeviä lauseita, tai ylipäätään minkäänlaisia lauseita, sillon on parempi jättää kirjoittamatta kuin että väkisin yrittäisin sepustaa jotain päivän tapahtumista. Nyt on sellanen hetki.
Ps. eilen tein pizzaa, se oli suurenmoista

''Mikael otti minua kädestä kiinni, ja kun astuimme metsään, pensaikot väistyivät tieltämme avaten eteemme polun''

 

Vieläkin yksin kotona ja tänään ensimmäinen aamutallinteko, oli aika raskasta mutta ihan mukavaa, silti luulen että lihakset on huomenna kipeet. :)
Äsken oli aika tylsää joten sain päähäni ruveta penkoon valokuvalaatikkoo..Tässä hiukan sen aarteita..

mä bikinimallina

rakkaus monta vuotta sitten, ikävä

mä ja mun isi <3

''lähetsä ajelee''





Lisää kuvateksti

 

 

Taas jälleen kerran äiti ja isi on hylännyt mut, ottaneet ja lähteneet ulkomaille ilman mua. Joudun siis tästä päivästä alkaen viikon verran eteen päin asumaan yksin heidän talossaan. Toivottavasti selviydyn.
Pitää ruokkia ja ulkoiluttaa Mauri, ruokkia kissat, ruokkia pappa ja pitää sille seuraa, ruokkia papan koira ja kanat, käydä tallilla, ruokkia itteni, siivota 3+1 taloyhtiöö pari kertaa viikon aikana, lämmittää takkoja koska patterit ei riitä. Ei kuulosta raskaalta mutta on se. Tallille pitää herätä viitenä kertana 05:00, puita pitää raahata sisälle vähintään 4 korillista päivässä, Maurin ulkoilu myöskin ainakin 4 kertaa. Tälläselle lusmuilijalle joka on koko kesän maannut sohvalla, se on aika paljon työtä. Mutta kaikista pahinta tässä on ne yöt kun joudun nukkumaan yksin. Pimeessä yksin ollessa mun mielessä alkaa laukkaan kaikenmaailman kauhuskenaariot.
 Mutta silti musta tää on ihanaa, koska on niin paljon mitä mä myös itse haluan täälä tehdä. Huomenaamulla ajattelin mennä takaterassille juomaan lökiä pakkaseen peiton alle villasukat jalassa ja tumput kädessä, sen jälkeen kun Maurin aamutoimet on hoidettu. Tänä aamuna en vielä kerennyt kun tarvii vähän totutella ensiksi tähän kaikkeen. Haluan rillata makkaraa takassa. Haluan kutoo ja mummoilla. Tehä pizzaa ja kutsua papan syömään. Vuokrata Notebookin ja itkee.  Ja myös vähän leikkiä  erakkoo.

En tiiä mitä tää äitin kone nyt sekoilee mutta en saa kuvia isoksi:(
Tänään koitan muistaa ottaa kameran tallille mukaan nii saan kirjotettua Dragoninki sivulle!