Hmmmmmm......
Voisin todeta nyt että on syksy. En oikein osaa päättää olenko innoissani vai murheissani. Kesä on ohi, tulee kylmiä sateita, pimeitä iltoja, puista lähtee lehdet ja kaikesta tulee lopulta aika rumaa. Siitä mä en kauheesti pidä. Mutta sitä ennen on kyllä maailman kauneinta aikaa, ainakin mun mielestä. Mä rakastan syksyssä luonnon värisatoa, villasukkia, sitä että saa hyvällä omalla tunnolla pukeutua ruskeisiin vaatteisiin ja niin, kyllä mä rakastan niitä pimeitä iltojakin kun saa polttaa kynttilöitä ja käpertyä peiton alle juomaan teetä jättikupista. Ja ne kylmät sateetkin on joskus ok, sillon kun on itse sisällä, peiton alla, juomassa teetä jättikupista.

Ja sitten voisin mainita vielä täälläkin siitä, että mullahan on nyt uusi heponen. Rosien jälkeläinen, viime kesänä syntynyt poitsu. Se muuttaa ens kuussa uuteen talliin ja sen jälkeen pitäiskin alkaa varmaan jonkun näkönen koulutus. Hitsi miten mua jänskättää, jospa mä en onnistukkaan siinä ja siitä tulee mahdoton tapaus. Mutta ei, sellaista ajatusta me ei päästetän mun mieleen! Kaikki menee just niinkuin pitää, nyt ja aina ja niin on tarkoitus :) Elämä on loistokasta! Mä niin tykkään!

Tästä päivästä lyhyesti, oltiin rakkaan äitini kanssa Kirkkonummella tapaamassa kiinteistövälittäjää ja kaikkee aikuisten ihmisten virallisten papereitten täyttöö ja nääh, mutta sitten mentiin ihanaa pitkästä kirppikselle ja voi miten mä löysinkään sieltä ihania juttuja!
Sellasta

Kuvien vuoro

''näytepaloja'' osasta kirppisjuttuja

my sweet home

Mulla ei oo vielä mun haavekotia, mutta tää saa nyt väliaikasesti kelvata. Vaan väliaikasesti. Tässä väliajalla ennenkö muutan haavekotiin, yritän tehdä tästä mahdollisimman samankaltaisen kun suinkin vaan osaan.
Ja siihen liittyykin se, että mun mielestä on aika ihanaa olla työtön. Voin kaikki päivät käyttää mun mielikuvitusta ja unelmoida ja rakentaa pääni sisällä sitä ihanuutta, mikä joka haaveelta muuttuu enemmän ja enemmän todellisuudeks. Eikä mun tarvi ressata mistään. Ei varsinkaan töistä. Kaikki yrittää koko ajan saada mut johonkin töihin ja kyselee eikö mulla oo tylsää ja pitäisi käydä töissä ja plaaplaaplaa. Ei mun mielestä. Mä tykkään tehä sitä mitä mä tykkään tehdä .Siitä mulle tulee hyvä mieli ja mun mielestä se on pääasia. Tänään mä siivosin koska mua huvitti siivota. Eilen en siivonnut koska mua ei huvittanut. Se on ihanaa.
Jotkut ei ehkä tajua, mutta ne jotka tajuaa niin tajuaa ja hyvä niin:)

Nyt mun ihanasta tänään järkkäillystä kodista kuveja

Tein vähän aika sitten postauksen mun maailman rakkaimmasta Rosie-ponista. En muista kirjoitinko siitä, kuinka pelkkä ajatus siitä ihanasta olennosta, sai mut herkistymään ja kyyneleet silmiin. Noh, nyt on kuitenkin tasan viikko kulunut siitä kun hänet jouduttiin lopetettaan ja niinkun facebookkiinkin kirjoitin, että mikään ei oo ikinä ollut niin musertavaa kuin se että jouduin jättämään jäähyväiset sille ketä mä niin paljon rakastin, mun rakkausponille.

Viime keskiviikkona ja torstaina mun pää paino 30 kg. Ainakin tuntu siltä. Olin itkenyt niin paljon, aluks tietty menetyksen takia. Olo oli se että en olis enään ikinä halunnut nousta sängystä ylös, en halunnut elää tässä maailmassa, jos mun rakkausponikaan ei voinut elää.

Pari ihmistä mulle ehdotti että pitäis lukee Maiccu Kostiaisen kirja, Hiljaisen viisauden voima. Sunnuntaina otin kirjan käteeni ja luin. Hetki sitten suljin sen, kiitos.
Kyllä, mä oon itkenyt oikeastaan joka päivä Rosiee, mutta sunnuntaista lähtien en enään sitä menetystä. Oon itkenyt rakkaudesta ja kiitollisuudesta, siitä että mä sain olla Rosien ihminen, siitä että Rosie oli mun, kiitos kiitos kiitos ♥

Nyt pätkä kirjasta, Maicun koskettavista sanoista, jotka myös itse haluan sanoa:

 ''Se että minä rakastan ja kaipaan sinua ei ole pois näiltä muilta nelijalkaisilta, jotka vielä ovat täällä maan päällä minun kanssani. Välillä minulla on huono omatunto siitä, voinko koskaan rakastaa ketään niin paljon kuin rakastin sinua?  He kaikki tietävät sen kuitenkin, jokaista rakastetaan aivan yhtä paljon. He ovat erilaisia kuin sinä, mutta yhtä rakkaita. Välillä minusta tuntuu, että kukaan ei ymmärrä niinkuin sinä ymmärsit. Sinä olit taikahevonen, ei tuollaisia hevosia ole oikeassa elämässä. Ehkäpä sinä olitkin vain unta. Välillä minä katselen valokuvia yhteisiltä ajoiltamme ja tiedän, että kyllä sinä olit totta. Sinä olet sanonut, että on yhtä todellista olla tässä ja nyt kuin siellä toisella puolella. Hyvä niin, minä kyllä uskon sinua.''

Rakkaudella minä, sinun Ellasi
Ps. odotan innolla että tulet minua vielä tervehtimään ♥

Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on
me ovi haassa ollaan vain pois valo on
ja me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
voi kuinka me sinua kaivataan
mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin
mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
ja kun yksin sänkyyn kömmin talo naristi nurkkiaan
voi kuinka me sinua kaivataan
minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
turhaan murhetta vastaan taistelin
ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan
voi kuinka me sinua kaivataan

Tuli taas niin yltiömäinen ikävä mummua ♥

Tänään kuivatin monta tuntia omeinoita ja marjoja uunissa. Namskis. Marjat ei tosin ikinä valmistunut