''Tiedän oot vapaa viimeinkin. Vihdoin valoissa tiellä, kevyenä kuljet siellä. Mä melkein huudan sun perään, mutten haluu enää harhauttaa. Sua rakastan niin paljon että herään, mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa. Kai olin jonkinlainen silta sulle oivallusten laitumille ja nyt pääsit perille. Eikä luopumiseen kuole kukaan, ei muuten mahtuisikaan uutta tilalle. Siinä kohtaa irti päästän, vain yhden paidan sulta säästän. Mä melkein huudan sun perään, mutten haluu enää harhauttaa. Sua rakastan niin paljon että herään, mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa.''

Aion kirjottaa taas rakkaudesta ja luopumisesta, rakkaushan on mun lempiaihe, luopuminen ei niinkään. 

Mä rakastan rakastaa ja rakastan rakkautta, koska rakkaus on rajatonta ja loputonta. 

Mulla alko eilen mun elämässä uus jakso, koska en enää oo parisuhteessa. Ja vaikka päätös oli mun, oon mä silti rikki. Mä rakastan sitä ihmistä, jonka kanssa meillä olis ollut juurikin tänään 2 vuotis päivä. Mä en kestä ajatusta siitä että mä joutuisin elään ilman sitä henkilöö, vaikka luovuttiinkin tyttöystävä ja poikaystävä titteleistä (eli en todellakaan oo valmis luopumaan kyseisestä henkilöstä ihmisenä). Ja ihana asia on, ettei kukaan oo sanomassa mulle että mun tarvis elää ilman. Se on just se ihminen, jonka mä haluan lohduttavan mua ja pitävän musta kiinni. Ja se on rakkautta. Mulle suurin lohtu on se, että tapahtuipa mitä tahansa, mä saan rakastaa sitä, kukaan ei voi ottaa sitä tunnetta multa pois, jollen mä ite niin halua. 

Olis pitänyt tulla ehkä viime yönä kirjottaan, koska sillon olin semmosessa tunnemyrskyshokissa että olisin saanut hurjan pitkän tekstin aikaseks, mutta nyt mulla on vähän semmonen outo olo etten saa kunnolla ajatuksistani kiinni. 

Olis myöskin pitänyt ottaa aamulla mun silmistä kuva ja lisätä tänne, koska olin itkenyt illan ja yön niin paljon että silmät näytti ihan pieniltä pyllyiltä. 

Uups, piti kirjottaa jo aikasemmin miten on mennyt raakaruokailu, mutta mua laiskotti, jotenka teen sen nyt.
Viime lauantaihin asti ruokavalio piti tosi hyvin, en syönyt mitään käsiteltyä. Mutta sillon lauantaina menin porukoilleni Suinulaan ja ajateltiin äitin kanssa että mehän voidaan nyt palkita ittemme tästä koettelevasta viikosta, valmistamalla meille kasvismakaroonilaatikkoa. Näimme siis teimme. Ai etän että se oli hyvää, lämmintä ruokaa! Ikinä ei oo lämmin ruoka maistunut niin hyvältä, kun oli koko viikon vaan popsinut kylmiä rehuja! Ruokailun päätteeksi päätimme vielä syödä ''yhdet'' suklaakonvehdit. VOI SITÄ MORKKIKSEN MÄÄRÄÄ. Olin onneksi lukenut että suurin osa raakaravinnolla eläjistä, syö vain noin 70% raakaa ja 30% normaaliruokaa, joten ylitin sillä morkkiksen.
Nyt tää viikko on mennyt tähän asti ihan kivasti. En oo pelkästään elänyt raa'alla,vaan voidaan sanoa että oon syönyt niin että oon pitänyt itseni tyytyväisenä. Eli sillon tällön jos on tehnyt mieli leipää niin on syönyt leipää. Oon syönyt myös hernaria ja puuroa. Vähän lihaakin oon syönyt. Mutta joka aamu oon kyllä vetänyt massun täyteen hedelmiä, joko sellaisenaan tai sitten smoothiessa. Maitotuotteita ja alkoholia en ole käyttänyt.
Toissa tiistaina mittasin itteltäni reiden paksuimman kohdan, navan alapuolella olevan kohdan ja vyötärön. Nyt edellisenä tiistaina mittasin taas. Reisistä ei ollut kai lähtenyt yhtään rasvaa, navan alapuolelta sentti ja vyötäröltä n. 3 senttiä.
Nyt en keksi enää mitään

Sitten vähän kuvia

Ensimmäisen tiistain ostokset. Näyttää aika paljolta, ja paljon ne maksoikin, mutta hedelmät tästä riitti vaan pariks päiväks koska niitä pitää syödä niin paljon

Mun ja miksun hedelmä salaatit. Miksu kysy heti ''missä kermavaahto?'' 

Tältä näyttää yleensä mun aamiainen. Sisältää 7 eri hetelmää

Tai vaihtoehtoisesti tältä

Tai tältä

Salaateissa tykkään käyttää paljon pähkinöitä ja erilaisia siemeniä kuten auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä ja seesaminsiemeniä. Pinjansiemeniä haluisin käyttää mutta ne on niin hirveen hintavia

Löysin hyvän blogin jossa oli raakaravintoreseptejä, yksi niistä oli kesäkurpitsalasagne. Kokeilin sitä milteimpä heti. Kurpitsa siivujen väliin tehtiin kahta eri kastiketta, eka aurinkokuivatuistatomaateista, paprikasta pähkinöistä yms ja toinen avokadosta ja kukkakaalista. Salaatinkastikkeen tein omenasta, punasipulista, tomaatista, etikasta ja suolasta. 

Raakaa

Oon nyt ruvennut innostuun raakaruuasta, joten eilen päätin alottaa raakaruokavalio kokeilun. Se joka ei tiedä mitä se on, raakaruoka on ruokaa jota ei ole käsitelty. Sitä ei ole paistettu, keitetty, kuivattu yms vaan se on tuoretta ruokaa. Tuoreita hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, marjoja, siemeniä ja lehtiä. Joku muu voi keksiä vielä lisää. Eli en tarkoita mitään tuoretta spagettia josta on juuri kaadettu vesi pois, koska spagettihan ei ole kasvanut maassa? Sehän on tehty niistä aineksista jotka ovat kasvaneet.

Eilen aamulla tätä asiaa pohtiessani, löysin netistä huikeen sivun (taisi olla joku blogi) jossa kerrottiin raakaruuasta vaikka mitä. Sielä oli juttuja maitotuotteista ja niiden haitoista, esim laktoosi-intoleranssin tietävät kaikki ja se on luokiteltu allergiaksi (?), mutta tosiasiahan on että se on kehon normaali reaktio kun siihen lykätään maitotuotetta. Kaikki tietävät että vauvat, ihmisten kuin eläintenkin, juovat maitoa. Vauva lopettaa maidon juomisen jossain vaiheessa. Sen jälkeen kun eläinvauva on lopettanut maidon juomisen, se ei juo sitä enään koskaan. Kuka on saanut päähänsä että ihmisen tarvitsisi näin tehdä? Kysympähän vaan. Arvioiden mukaan 75 % maailman väestöstä on laktoosi-intolerantteja lapsuusiän jälkeen

Asia nyt poikkesi ihan väärään suuntaan joten enivei maitoasiat sikseen. Eilisen aamupalan jälkeen tein siis päätöksen että ei enään maitotuotteita, toivottavasti pystyn lopettaan myös alkoholin käytön koska silloin en enää koskisi tupakkaankaan (olen juhlapolttaja), eikä enää lihaa. Tein päätöksen koska tiedän niiden haitat, etenkin alkoholin ja tupakan, ja moni muukin tietää. Miksi näitä silti käytetään, miksi halutaan tuhota se oma minä? Se on jokaisen oma asia joten olisi ihanaa jos jokainen rakastaisi itteensä niin paljon että ei haluis tieten tahtoen minäänsä tuhota. Näiden ajatusten lomassa mietin myös valmisruokia ja pikaruokia. Kuinka kammottavia ne ovatkaan. Valmis ruuista sen verran että ne ovat niin käsiteltyjä kuin sana käsitelty voi pitää sisällään. Niissä tuskin on enään mitään ihmisen tarvitsemia ravintoaineita. En tiedä tasan tarkkaan edes puolta siitä mitä tässä yritän puhua mutta käytän vain omaa järkeä. Sitten mäcronaltsit sun muut rasvakeisarit. Haloo. Todella moni taistelee painonsa kanssa, mutta mitä jos ihminen ei olisi koskaan alkanut syödä mitään muuta kuin sitä mitä se tarvitsee. Olisiko silloin selluliittiä? Vatsamakkaroita? Jokainen varmasti tietää vastauksen. Tarkoitan nyt myös sitä että normaalissa kotiruuassakin voi olla niitä aineita joita keho ei pysty siedättään ja ne jää sinne muhimaan ja siitä tulee nestettä ja sitten sitä ja tätä enkä tiedä itsekkään. Sen vaan tiedän että raakaruokaa saan syödä niin paljon kun mua huvittaa eikä mun tarvi yhtään kattella kaloreita eikä miettiä paljonko oon jo syönyt. Kun jonkin aikaa on mennyt, mä oon siinä painossa joka mulle kuuluu, eli mun omassa painossa. Nyt oon jo vähän sekasin mitä oon kirjottanut

 Tää saattaa olla mulle aika vaikee juttu, koska vaikka mä tiedän että toi edellisen elämän ruoka ei tee mulle hyvää, ei se todellakaan tarkota sitä ettenkö mä sitä himoitsis. Mä rakastan pizzaa, tortilloja, hampurilaisia, jauhelihasoppaa, makaroonilaatikkoo, lätttyjä ja pannareita. Kaikkee ruokaa. Kerron nyt mun eilisen päivän

Päivä 1: 

Aamupalaksi söin puolikkaan avokadon, banaanin ja vähän maustamatonta jukua. Ne jukut olikin sitten viimeset. Tulee ikävä, tiedän. Kun olin päätökseni tehnyt, hihkuin intoa ja hoin mielessäni ''näkyispä tulokset jo näkyispä ne jo''.

Myöhemmin menin Suinulaan vanhempieni luo, äitini on ehkä mukana tässä jutussa. Teimme hänen kanssaan porkkana-omena-avokado-nauris raastesalaatin ja tavallisen salaatin. Siitä lähti nälkä vähäksi aikaa, mutta paria tuntia pidempään se ei nälkää pidätellyt, koska söin niitä vain yhden lautasellisen. 

Viiden kuuden aikaan vielä ollessani vanhemmillani, tein päärynä-viinirypäle-avokado-banaani-kiivi smoothien. 

Kun pääsin omaan kotiini, oli ihan hyvä olo. Kun tylsyys iski ollessani yksin kotona, iski myös hervoton tarve syödä. Kävin vähän väliä kaapista hakemassa pähkinöitä, siemeniä, banaanin ja mitä lie. Nälkä oli hirveä vaikka olin omasta mielestäni syönyt riittävästi. Tässä ruokavaliossa on se, että syödessä ei saa sitä ähkyn tunnetta minkä tavallisesta ruuasta saa. 

Aloin olemaan jo epätoivoinen. Nojailin keittiön tasoa vasten yksi kysymys mielessäni ''mitähän sitä sitten söis''. Sillä hetkellä huomasin lasipurkissa jouluiset kaurakeksit. Ne kuiskivat nimeäni suklaisella äänellään. Olin vähällä sanoa itselleni ''no jos sitä nyt yhden.. '', mutta sain pidettyä itseni kurissa! 

Myöhemmin illalla 11 aikaan Miksu tuli kotiin, laittoi uunin päälle ja heitteli pellille kaikenlaista. Huusin jo valmiiksi että mulle ei tarvi laittaa. Kävin silti kurkkaamassa mitä uuniin oli mennyt. Ristikkoperunoita, kalapuikkoja ja lihapullia. Ai vitsit. Ne tuoksui niiiiiin hyvälle. Nälkä yltyi. Kun Miksu rupesi syömään herkullista lämmintä ruokaa, minä valmistin itselleni jäävuorisalaatti- jokuihmesalaatti-sipuli-jalapeno-kurkku-tomaatti-itu-paprikasalaatin. Itketti. 

Sitten menin nukkumaan. Tiedättekö sen tunteen kun herää aamuyöllä esim 4 aikaan ja on piilevä nälkä. Mulla oli samanlainen tunne pyöriessäni illalla sängyssä, vaikka olin koko illan syönyt. 

Moikka

Kattelin toissailtana elokuvan nimeltään The Reader eli Lukija. Se sijottu 50-lukuun, mutta kyllä siinä ihan varmasti oli edes häivähdys 40-lukua koska se oli niin ihana! Rakastuin entistä syvemmin vanhanajan rakkaustarinoihin, koska niissä kaikki on niin kaunista, vaikka olis rumaakin (sillä tavalla rumaa että ihmiset kuoli ties mihin rokkoihin ja työtä tehtiin 24/7). Mutta miettikääs nyt, jos ruvetaan kuvitteleen nykypäivän rakkaustarinan taustaa, eli sitä mitä näkyy siinä taustalla, sieltä löytyy järkyttäviä taloja, rumia busseja, suorakulman mallisia Iphoneja, jakdanielssi-paitoja, swag-lippiksiä, liikaa asfalttia ja vaikka mitä mikä ei oo yhtään nättiä ja herkkää. Missä on kaikki ruusut, lankapuhelimet, vanhat autot ja puiset vanhat talot? HÄ? Kysympähän vaan. Miks nykypäivänä kaikesta tehdään niin rumaa. Ja jos jossain onkin kaunis paikka, kaunis talo kauniilla luonnolla ja hehtaareilla varustettuna, miksi niiden maisemat pitää tulla pilaan uusilla samannäkösillä taloilla joita pystytetään vieri vieren? Miks hiekkatiet täytyy sieltäkin asfaltoida? Oliskin sillain että rumat nykyajan talot sun muut asennettais sinne yhteen paikkaan ja nää kauniit ja ihanat vanhat hiekkatiekoivukujaruusupensaskartanohehtaarimiljööt sais olla rauhassa ihania omia itseään. Että niitä ei mikään kunta tulis pilaan. Tosin se on vaan mun mielipide. Ja nykypäivän rakkaustarinoissa (eli ihan näissä arjenkin rakkausstooreissa mitä voi vaikka feispuukista seurata tyyliin) asunnotkin on sellasia niin tylsiä, suoraan ensimmäisestä vastaantulevasta sisustusliikkeestä ostettu ja naapurilla samanlailla sisustettu: tuohon laitetaan valkoinen sohva, tuohon valkoinen seinä, tuohon lasinen pöytä, tuohon harmaa tyyny, harmaa matto, tuohon kirjoitetaan WINE tai LOVE tai HOME. Oi mitä maalaisromantiikkaa!! Paskat.
Nyt mä laitan niitä kuvia siitä elokuvasta ja unelmoin että kaikki olis vielä yhtä nättiä. Voisin kattoo ulos ikkunasta ja huokaista, nähdä vaan lunta ja metsää, ehkä yhen hevosenkin, mutta kun mä katon pihalle, oli se sitte mistä tahansa ikkunasta täälä, mä nään samanlaisen talon kun tää ja hitosti asfalttia.

Ni, ettäs nyt sitte tiiätte kuulkaas

Mun joulu meni hyvin, vaikkakin kovin äkkiä. Maanantaina menin Suinulaan vanhempieni luo. Isin kanssa raahattiin täältä sinne jos jonkinmoista purkkia ja kattilaa. Maanantai illan vielä vietin leipoen, tein mm. kuppikakkuja ja kanelipullia. Tiistaina tein rosollin ja luumukiisselin, kaiken muun olinkin tehnyt jo aiemmin.
Meidän joulu ei ollut mitenkään suuresti tavallisesta poikkeava. Aamulla käytiin tallilla ja myöhemmin Pappa ja Joonaveli tuli meille syömään ja illalla jaettiin lahjat. Kynttilöitä taidettiin polttaa miltei koko päivä. Siinähän se oikeestaan olikin.Saunassa tietysti käytiin ja katottiin vähän telkkaria. Olin niin valmistautunut valvomaan yömyöhään, mutta niin siinä taas kävikin että hyvä jos kymmeneen jaksoin olla hereillä.

riisipuuroo aamiaiseksi

pullat, lakrtisirasiassa florentiinit, kuppikakut, puolukkajäädyke, kermavaahto ja lasipurkissa suklaakaurakeksit

  

puolukkajäädyke. ei mikään maailman kaunein pinta koska vuoka piti vuorata elmukelmulla ja se siitä jäi noi viivat

Lahjaksi sain ihan perus juttuja esim. muumimuki nipsu kuvalla, valkosia lakanoita, viinilaseja 8 kpl, pyjamahaalari ja kaikkein paras mitä sain oli RYAN GOSLING VÄRITYSKIRJA !!! aivan huikee, ja keltäpäs muulta kun Heiniltä:) 

Hyvää loppu vuotta <3 

ps. kiitos joulukorteista !

Mulla tulee oleen tää viikko varmasti yhtä hyrskynmyrskyä ja kiirettä, koska oon haukannut ehkä vähän liian ison palan tätä joulua.. Jos noin voi sanoo. Nyt kun mummua ei enään ole, on mun täytynyt ottaa ohjat käteen, ainakin ruuanlaitossa, koska äiti ei oo ihan sitä tyyppiä:)

Mulla on siis suunnitteilla että teen kaikki laatikot, alusta loppuun ihan itse. Eli porkkana-, peruna-, ja lanttulaatikko. Eikä siinä vielä kaikki, pelkkä yksi laatikko jokaista ei riitä. Täytyy olla monta.
No sitten on rosolli ja sen kastike, ne on ihan iisipiisit. Ja kaikki kinkut sun muut kalat mitkä ostetaan valmiina.
Jälkiruuat. Oon suunnitellut tekeväni puolukkajäädykkeen, jouluisia kuppikakkuja, jotain ihme florentiineja josta en edes tiedä mitä ne on, suklaakaurakeksejä, pullia, luumukiisseliä, joulutorttuja ja en edes muista oliko vielä jotain muuta. Luultavimminkin.
Eikä pidä unohtaa riisipuuroo. Sitä pitää olla.
Ei pelkästään se että miten ehdin tekeen tän kaiken tällä viikolla, vaan se kaupassa käynti, listojen tekeminen ja ylipäänsäkin kaiken organisointi. Voi olla että maanantaina toteen että empä saanut mitään aikaseks ja sitten onkin pakko ajaa kahtasataa Prismaan, siinä toivossa että joulu olis vielä pelastettavissa.

Toivottavasti en joudu lisään tänne kuvaa vaan palaneista joulutortuista...Mutta katotaan mitä saan aikaseks :)

Sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen

Aina pitäisi muistaa, että sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen. Ei kukaan muu. Ei parasystävä, ei poikaystävä eikä isä tai äiti. Vaan sinä. Sinä itse elät omaa elämääsi varten, et muiden elämää. Eikä kukaan muu voi elää sinun elämääsi.
Minä en tätä aina muista. Yritän muistuttaa siitä joka päivä itseäni ja tehdä valintani oman onneni ja omatuntoni mukaan. Mutta välillä omatuntoni on sitä että yritän miellyttää muita, jolloin ehkä se onni jääkin taka-alalle.
Minulla on ollut kaapissa pitkään kirje, sen nimi on ''Mielen kohennus kirje Ellalle''. Sain tehtäväkseni lukea sen silloin kun tunnen siihen tarvetta. En muista onko se ollut kaapissa puoli vuotta, vuoden vai ylikin. En ole kokenut tarvetta lukea sitä koska olen ollut niin täynnä onnea, iloa ja rakkautta. Mutta äsken hipsin makkariin, nousin jakkaralle, kurotin käteni kaapin ylähyllylle ja kaivoin esille tämän kirjeen. Avasin ja luin sen, se menee näin (entiedä saisinko paljastaa sisällön tänne, mutta mun on ehkä pakko koska se liikutti mua paljon)

Ella

On hetkiä jolloin et muista millainen olet. Hetkiä jolloin tunnet arvottomuutta, huonommuutta ja surua. Silloin sinun on määrä lukea tämä kirje. Sillä minä en milloinkaan unohda kuinka ainutlaatuinen olet, ja olen siitä ihmeellinen että saan sinut muistamaan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Maailmassa on vain yksi sinä! Vain yksi Ella jonka sydän on kultaa. Olet ihmeellinen! Olen tiennyt sen jo pitkään. Olet kaunis ja pidetty, muttet silti ole koskaan menettänyt nöyryyttäsi, ja se yhdessä kiltteytesi kanssa tekee sinut sisäisesti kauniiksi. Ja sen minä aina näen sinusta, kuulen sen kirkkaassa naurussasi ja ymmärrän sen hellyydestäsi. Älä epäile itseäsi rakas kissa, luota vaistoosi AINA kaikessa. Se mikä tuntuu hyvältä on oikein. Opi kuuntelemaan sydäntäsi. Luota itseesi. Sinulla on viisautta jota et itse käsitä. Se on sosiaalista sekä emotionaalista viisautta. Se tarkoittaa sitä että ymmärrät ihmisiä ja tunteita ja se taas tarkoittaa sitä että elät Salaisuuden taajuudella. Salaisuus on lahja joka on annettu sinulle sillä sinä osaat käyttää sitä oikein. Pystyt mihin vain kun rakastat itseäsi ja luotat vaistoosi. Elämäsi on alussa jokainen aamu! (tätä en tajunnu tai luin väärin) Et elä vankina siinä vaan olet vapaa muuttamaan kaiken. Olet rohkea tiedän sen. Olet leijona, et epäröi käydä kohti vaikeitakin asioita sillä sinulla on oikeudentaju joka kertoo sinulle milloin teet oikein. Älä ole epävarma, ympärilläsi on niin paljon rakkautta, et koskaan tule jäämään yksin. Ihailen sinua! Katso miten paljon olet jo saanut aikaan, katso millaista elämää elät. Et ole enään sama tyttö kuin kolme vuotta sitten, nyt olet ottanut vastuuta ja olen niin ylpeä sinusta. Ja tiedätkö... kun minulla on pahamieli, mietin miten monin tavoin sinä olet minua naurattanut. (kanahampurilainen!) Hymyilen kun ajattelen sinua ja jos uskot ja luotat minuun, voit uskoa ja luottaa myös itseesi, sillä en epäile hetkeäkään ettetkö pärjäisi ja eläisi upeaa elämää!! Olet todella ainutlaatuinen ja rakas. Olen kiitollinen sinusta ja haluan olla ystäväsi. Olet uskomaton olet ainutlaatuinen

Ja vaikka elämä kuljettaisi maan ääriin, ei yhteys toisiimme katkea milloinkaan

Nuoruus on seikkailu ja elämä ruusuilla tanssimista <3

Ella rakas- usko itseesi

Kun luin tämän kirjeen, itkin. Itkin niin paljon että kyyneleet tippuivat paperin päälle ja siihen jäi rumia töhröjä. Mutta että helpotti. 

Jokaisella pitäisi olla ystävänään kaunis ihana kirjeitä kirjoittava Peppi. 

Olen niin niiin niin kiitollinen. Haluan lähettää ja lähetän, niiiin paljon rakkautta Italiaan, sinne missä on minun Keisarinmorsian <3 

-Kiitos-