Raakaa

Oon nyt ruvennut innostuun raakaruuasta, joten eilen päätin alottaa raakaruokavalio kokeilun. Se joka ei tiedä mitä se on, raakaruoka on ruokaa jota ei ole käsitelty. Sitä ei ole paistettu, keitetty, kuivattu yms vaan se on tuoretta ruokaa. Tuoreita hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, marjoja, siemeniä ja lehtiä. Joku muu voi keksiä vielä lisää. Eli en tarkoita mitään tuoretta spagettia josta on juuri kaadettu vesi pois, koska spagettihan ei ole kasvanut maassa? Sehän on tehty niistä aineksista jotka ovat kasvaneet.

Eilen aamulla tätä asiaa pohtiessani, löysin netistä huikeen sivun (taisi olla joku blogi) jossa kerrottiin raakaruuasta vaikka mitä. Sielä oli juttuja maitotuotteista ja niiden haitoista, esim laktoosi-intoleranssin tietävät kaikki ja se on luokiteltu allergiaksi (?), mutta tosiasiahan on että se on kehon normaali reaktio kun siihen lykätään maitotuotetta. Kaikki tietävät että vauvat, ihmisten kuin eläintenkin, juovat maitoa. Vauva lopettaa maidon juomisen jossain vaiheessa. Sen jälkeen kun eläinvauva on lopettanut maidon juomisen, se ei juo sitä enään koskaan. Kuka on saanut päähänsä että ihmisen tarvitsisi näin tehdä? Kysympähän vaan. Arvioiden mukaan 75 % maailman väestöstä on laktoosi-intolerantteja lapsuusiän jälkeen

Asia nyt poikkesi ihan väärään suuntaan joten enivei maitoasiat sikseen. Eilisen aamupalan jälkeen tein siis päätöksen että ei enään maitotuotteita, toivottavasti pystyn lopettaan myös alkoholin käytön koska silloin en enää koskisi tupakkaankaan (olen juhlapolttaja), eikä enää lihaa. Tein päätöksen koska tiedän niiden haitat, etenkin alkoholin ja tupakan, ja moni muukin tietää. Miksi näitä silti käytetään, miksi halutaan tuhota se oma minä? Se on jokaisen oma asia joten olisi ihanaa jos jokainen rakastaisi itteensä niin paljon että ei haluis tieten tahtoen minäänsä tuhota. Näiden ajatusten lomassa mietin myös valmisruokia ja pikaruokia. Kuinka kammottavia ne ovatkaan. Valmis ruuista sen verran että ne ovat niin käsiteltyjä kuin sana käsitelty voi pitää sisällään. Niissä tuskin on enään mitään ihmisen tarvitsemia ravintoaineita. En tiedä tasan tarkkaan edes puolta siitä mitä tässä yritän puhua mutta käytän vain omaa järkeä. Sitten mäcronaltsit sun muut rasvakeisarit. Haloo. Todella moni taistelee painonsa kanssa, mutta mitä jos ihminen ei olisi koskaan alkanut syödä mitään muuta kuin sitä mitä se tarvitsee. Olisiko silloin selluliittiä? Vatsamakkaroita? Jokainen varmasti tietää vastauksen. Tarkoitan nyt myös sitä että normaalissa kotiruuassakin voi olla niitä aineita joita keho ei pysty siedättään ja ne jää sinne muhimaan ja siitä tulee nestettä ja sitten sitä ja tätä enkä tiedä itsekkään. Sen vaan tiedän että raakaruokaa saan syödä niin paljon kun mua huvittaa eikä mun tarvi yhtään kattella kaloreita eikä miettiä paljonko oon jo syönyt. Kun jonkin aikaa on mennyt, mä oon siinä painossa joka mulle kuuluu, eli mun omassa painossa. Nyt oon jo vähän sekasin mitä oon kirjottanut

 Tää saattaa olla mulle aika vaikee juttu, koska vaikka mä tiedän että toi edellisen elämän ruoka ei tee mulle hyvää, ei se todellakaan tarkota sitä ettenkö mä sitä himoitsis. Mä rakastan pizzaa, tortilloja, hampurilaisia, jauhelihasoppaa, makaroonilaatikkoo, lätttyjä ja pannareita. Kaikkee ruokaa. Kerron nyt mun eilisen päivän

Päivä 1: 

Aamupalaksi söin puolikkaan avokadon, banaanin ja vähän maustamatonta jukua. Ne jukut olikin sitten viimeset. Tulee ikävä, tiedän. Kun olin päätökseni tehnyt, hihkuin intoa ja hoin mielessäni ''näkyispä tulokset jo näkyispä ne jo''.

Myöhemmin menin Suinulaan vanhempieni luo, äitini on ehkä mukana tässä jutussa. Teimme hänen kanssaan porkkana-omena-avokado-nauris raastesalaatin ja tavallisen salaatin. Siitä lähti nälkä vähäksi aikaa, mutta paria tuntia pidempään se ei nälkää pidätellyt, koska söin niitä vain yhden lautasellisen. 

Viiden kuuden aikaan vielä ollessani vanhemmillani, tein päärynä-viinirypäle-avokado-banaani-kiivi smoothien. 

Kun pääsin omaan kotiini, oli ihan hyvä olo. Kun tylsyys iski ollessani yksin kotona, iski myös hervoton tarve syödä. Kävin vähän väliä kaapista hakemassa pähkinöitä, siemeniä, banaanin ja mitä lie. Nälkä oli hirveä vaikka olin omasta mielestäni syönyt riittävästi. Tässä ruokavaliossa on se, että syödessä ei saa sitä ähkyn tunnetta minkä tavallisesta ruuasta saa. 

Aloin olemaan jo epätoivoinen. Nojailin keittiön tasoa vasten yksi kysymys mielessäni ''mitähän sitä sitten söis''. Sillä hetkellä huomasin lasipurkissa jouluiset kaurakeksit. Ne kuiskivat nimeäni suklaisella äänellään. Olin vähällä sanoa itselleni ''no jos sitä nyt yhden.. '', mutta sain pidettyä itseni kurissa! 

Myöhemmin illalla 11 aikaan Miksu tuli kotiin, laittoi uunin päälle ja heitteli pellille kaikenlaista. Huusin jo valmiiksi että mulle ei tarvi laittaa. Kävin silti kurkkaamassa mitä uuniin oli mennyt. Ristikkoperunoita, kalapuikkoja ja lihapullia. Ai vitsit. Ne tuoksui niiiiiin hyvälle. Nälkä yltyi. Kun Miksu rupesi syömään herkullista lämmintä ruokaa, minä valmistin itselleni jäävuorisalaatti- jokuihmesalaatti-sipuli-jalapeno-kurkku-tomaatti-itu-paprikasalaatin. Itketti. 

Sitten menin nukkumaan. Tiedättekö sen tunteen kun herää aamuyöllä esim 4 aikaan ja on piilevä nälkä. Mulla oli samanlainen tunne pyöriessäni illalla sängyssä, vaikka olin koko illan syönyt. 

Moikka